Long time, no see

Moi pitkästä aikaa! En ollu yhtään tajunnut et viime postauksesta on jo niin kauan. Ja tässä on ehtinykkin tapahtuu ihan hirveesti. Tosiaan sen eroleirin jälkeen oli muutto tänne mikkolan puolelle yksiöön. Pelkäsin aika paljon sitä et kuinka paljon mä joudun olemaan yksin, mut nyt kun täällä on asunut yli kuukauden ni oon tajunnu et ei tää ookkaan niin vaikeeta ku mä luulin. Ja jos tulee sellanen yksinäinen tai muuten vaan huono olo, ni tiiän et voin aina mennä viereiseen rakennukseen, jossa on ohjaajia ja muita nuoria. Oon myös onnistunu pitämään tän kämpän ihan suhtkoht siistinä. Ja on ollu jotenki ihanaa et on voinu ite päättää vähän kaikesta. Ja oon onnellinen et mä oon sittenki aika fiksu käyttämään sitä rahaa, oon nyt jo saanu säästettyy 150€. Kämppäkin alkaa pikkuhiljaa näyttämään omalta. Ja ehkä tärkein juttu on se et oon alkanu pikkuhiljaa kutsumaan tätä kodiksi. 

Terapiassa käyminen on välillä ollu vaikeeta mut toisaalta huomaan jo nyt et se et puhuu asioista ni se ihan oikeesti auttaa. Siellä on selvinny yks aika iso juttu, joka mut ajo itsemurhan partaalle... Kiusaaminen... Ja kaiken lisäks siin kävi niin et mun parhaasta (tosiaan entinen!!!) ystävästä tulikin mun pahin kiusaaja, se tapahtu lähinnä netissä mutta myös koulussa. Ja mä muistan kuinka tää mun entinen ystävä kerto mulle joskus et millanen hänestä ei koskaan tule..... No juuri sellainen hänestä on tullu... On ollu tosi vaikeeta ja raskasta puhua niistä kiusaamisen ajoista ja aina kun mä siitä puhun niin tulee mieleen ne kaikki haukkumiset, huorittelut, ja tahallaan ulkopuolelle jättämiset.... Mutta mä uskon (ja TOIVON) että tää terapia joka jatkuu vielä kolme vuotta niin auttaa mua pääsemään näistä asioista jollain tavalla yli. Kokonaan niitä en varmasti pysty koskaan unohtamaan.....

Jotain kuulumisii ja kesäsuunnitelmii!

Kouluu ei enää oo pitkään ennen ku kesäloma alkaa! Kesäsuunnitelmii mul ei hirveesti oo, yhdel riparil meen isoseks, juhannuksena äetsään & särkkikseen, ja sit kesätöitä joka toinen viikko. Ens viikolla meil onkin osaston eroleiri vääksyssä ja sit käydään kans lintsillä. Siellä vietetään myös mun läksiäiset, koska sen leirin jälkeen siirryn kokonaan asumaan sinne yksiöön!:) 

Tällä viikolla on myös äitienpäivä, mennään sillon tonne tuorlaan syömään. Mul ei oikeestaan vielä oo mitään äitienpäivälahjaa mut enköhän mä vielä jotain keksi!  Ajattelin lauantaina tehdä vähän kouluhommii ja sit värjäillä hiukset. Perjantaina meenkin sitten kaupungil näkee kavereita. 

Kiusaamisen muistot taas pinnassa

Eli joo niinku otsikossakin lukee niin kaikki muistot koulukiusattuna olemista on nyt taas pinnalla. No yksi syy siihen on se et käsiteltiin niit kokemuksii tuolla psykoterapiassa. Toinen syy on teatteriesitys, jonka olin koulun kaa katsomassa: Meganin tarina. Ja osasin samaistua kyseiseen näytelmään niin hyvin. Eli siinä siis se megan riitantu parhaan ystävänsä kanssa ja sit tää ystävä alko sitä netissä kiusaamaan ja lopulta megan sitten tappo itsensä. No näinhän mullekkin on käynyt, ainoo ero on et en onneks onnistunu tekemään itelleni mitään.

Mut sit vähä myös ilosempaa asiaa. Eli oon täs nyt muutaman yön harjotellu tuolla itsenäistyvien nuorten osaston yhdessä yksiössä. Ja se on siis just remontoitu joten se on tosi ihana! Mut laitan siit pari kuvaa tohon. 

Pääsiäinen ohi!

Moi! Pääsiäinen mulla meni Kuopiossa kun käytiinmoikkaamassa isovanhempia. Tänää olin pitkästä aikaa taas ja sen jälkee oli tosi mahtava fiilis! Ja VIHDOIN se mun painoki on lähteny laskuun, eli mulle kuuluu hyvää pitkästä aikaa. Huomenna alkaa uus jakso koulussa ja nytmul on paljon enemmän kursseja ku viime jaksossa.

Mutta ei mulla nyt mitään ihmeellistä kerrottavaa, ajattelin et tuun vaa vähä päivittelemää.

Piristystäkö?

Mulla alotettiin taas uus masennuslääkitys, saa nyt sit nähdä et joko tää auttais.... Yritän ajatella positiivisesti mut se on tosi vaikeeta. En enää oikee jaksa uskoo siihe et tää olo lähtis jollai pillereil pois... No mut jos piristyisin vähän tos ens viikol ku lähetää meiän osaston kaa kolille lasketteluleiril, en tosin oo koskaan lasketellu ni en sit tiiä mitä siit tulee. 

Odotan sitä palaverii joka tän kuun lopus on, koska siel päätetään mun jatkost... Toivon et pääsisin sellaseen tukiasuntoon, siin niinku asuisin siin yksiös ihan yksin mut jos tulis vaikeeta ni voisin mennä sil osastol mikä siin vieres on.. Mutta joo yritän kirjotella taas pian! 

Portugalin matka

Moi, eli lupasin kertoo vähän tost meiän matkasta portugaliin. Oltiin siellä siis hiihtolomaviikolla, lähdettiin maanantaina ja tultiin sit perjantaina. Sekä meno, että tulomatkalla jouduttiin vaihtaa konetta Amsterdamissa. Menomatkalla oltiin siel viis tuntii ja tulomatkal alle tunti. Eli sillon menomatkalla käytiin siel Amsterdamin keskustassa syömässä ku oli sotä aikaa sen verran paljon.

Ite siel Lissabonis oltiin vaan kolme kokonaista päivää mut kyl siinäki ajas ehti tehdä vaik mitä. Kaikkina päivinä käveltiin tosi paljon mut käytettiin myös metroja ja ratikoita. Siellä paisto joka päivä aurinko ja oli 15 astetta varjossa. Eli sillon ku ei tuullu ni pärjäs hyvin topilla. No ei mul oikeen mitää muuta ihmeellist kerrottavaa oo siit matkasta mut edes tällee vähän.

Entä jos mikään ei enää tunnu auttavan...?

Ajattelin täs postaukses kertoo vähän tarkemmin et mikä mun vointi täl hetkel on... Tuntuu aina välillä etten vaan jaksa enää, mun voimat alkaa olla lopussa. Ja kaiken lisäks mun paino vaan jatkaa nousemista ja mikään mitä mä teen ei auta pudottamaan sitä.. Mun paino on siis noussu 30kg kesään verrattuna ja se kaikki johtuu vaan lääkkeistä. Ei auta et käyn salilla monta kertaa viikossa ja syön terveellisesti, ja tän kaiken takii mun syömishäiriö&masennus pahenee vaan koko ajan. 

Tuntuu ettei no lääkkeetkään auta enää, ainoo mihin ne tuntuu vaikuttavan on se mun paino.. On vaa sellanen olo et ihmisetkin vaan katoo mun ympärilt, ne joille ennen puhuin päivittäin ni nykyään hyvä jos puhutaan edes kerran kuussa... Entä jos mä en vaan jaksa ja haluan luovuttaa? Mitä mul on enää tehtävissä ku mikään ei auta? Aika toivoton olo koko ajan ja en enään tiiä kenen puoleen pitäis kääntyä... Mut joo ens postaukses voin kertoo tost portugalin reissust mist palattiin eilen!:)

Pikane kuulumisii-postaus

Moii! Yritän nyt olla tääl vähän aktiivisempi. No siis kuulumiset on ihan suht hyvii. Ainoastaan ärsyttää etten saa harrastaa mitään muuta liikuntaa ku rauhallist kävelyy, ja tää tosiaan johtuu siit et olin viime viikon maanantain leikkaukses. 

Nyt on itseasias tosi tyhjä olo ja unohdin kaikki mun kirjotusideat mut ehkä tä oli tällane lyhyt kuulumisten ilmottelu. :) 

Happy new year!

Moi! Lupasin tehdä sellasen postauksen jossa kerron vähän enemmän tost laitoksest mis asun nyt. 

Eli siin meidän osastolla on nuoria kuus mun lisäks eli siis seittemän yhteensä ja ohjaajii on kuus. Jokasella nuorella on omaohjaaja, se siis tietää sillee eniten sun asioista ja on mukana sua koskevissa kokouksissa. Meillä kaikilla nuorilla on omat huoneet mut sit siel on tietty yhteinen keittiö, olkkari, vessat, suihkut yms.

 Sit meil on siel eri viikonpäivinä eri ohjelmaa: tiistain on siivouspäivä ja toimintapäivä(toimimtapäiväs tehdää vaa jotai yhdes, esim mennää salil), sit keskiviikkona meil on musatalo (eli mennään sellaseen lausteen omaan musataloon, siel on studio, sit tietty eri soittimii yms.), sit torstain meil on taas siivouspäivä ja perjantain lähetää yleensä lomil (mennään siis kotiin viikonlopuks). Kolmelta meil on aina hiljanen tunti, se siis tarkottaa et nuorien pitää olla sillon omis huoneis, sit sillä aikaa ohjaajat tekee päivällisen joka on neljältä. Ja iltapala on sit kaheksalta, huoneisiin pitää mennä klo 21 mennessä ja kännykät annetaan ohjaajil 21.30, saadaan ne sit aamul kyl takasin. 

Aika moni siel lausteel haukkuu sitä laitost et se on iha paska ja kaikkee. Mut siel saa kyl mennä ja tulla aika vapaasti, kunhan siit on sovittu ohjaajien kaa. Ja jos siel ei käyttäydy ni tietty ne ohjaajat sit rajottaa vähän kaikkee. Mut esim. koska mä oon siel vapaaehtosesti (avohuollon sijotus) ni mul on ne säännöt vähän väljemmät, eikä mul oo pahemmin mitää rajotuksiikaa.